Minä hankin itselleni gurun. Lähden Japaniin tai Kiinaan, ja etsin sieltä sen mystisen vanhan miehen, joka on Suuri opettaja. Hän kouluttaa minua, koulutus on raskasta, mutta reilua. Opin tappamaan ja taistelemaan. Elän askeettisissa oloissa ja harjoittelen koko ajan. Ennen kuin lähden oppi-isäni opettaa minulle Salaisen liikkeen.

Kuulostaako tutulta? Lyhykäisyydessään siinä on juoni mille tahansa ninjaelokuvalle. Mutta tässä kohtaa todellisuus eroaa fiktiosta. Käyttäen uusia, tappavia taitojani alan jakamaan oikeuttani. Oman käden oikeutta. Kohteena ei ole minua satuttaneet pahikset, vaan ne tosielämän paskiaiset, jotka pääsevät elämän tuhottuaan jatkaan omaa elämäänsä ihan liian pienen rangaistuksen jälkeen. Raiskaajat, pedofiilit ja naisten hakkaajat.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Tai jos on, niin sen käsitys oikeudesta on pahasti vääristynyt. Miksi materian kavalluksesta tulee kovempi rangaistus kuin pikkulapsen kopeloinnista tai tyttöystävän hakkaamisesta sairaalaan? Onko todella niin, että tämä niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta pitää materiaaliin kohdistuvaa rikosta vakavampana kuin naisiin ja lapsiin kohdistuvia? Nykyinen oikeuskäytäntö puhuu karua kieltään siitä, mitä tämä yhteiskunta arvostaa. Kavallus tai veropetos on rikos Yhteiskuntaa vastaa, kun perjantai-iltana tapahtuva raiskaus on rikos vain yhtä ihmistä, naista kohtaan.

Jos jokainen pedofiili, vaimon pieksijä ja raiskaaja tietäisi satavarmasti raiskauksesta, hakkaamisesta tai pikkulapsen ahdistelusta seuraavan minun jakamani rangaistus, johon kuuluisi vähintään pippelin lyhentäminen parilla sentillä, rikosten määrä laskisi. Kun raiskaaja tietäisi, että tunkemalla munansa naiseen tarkoittaisi toisen pallin menetystä. Kun Jarmo pieksee Jennan sairaalaan, Jarmo pääsisi vuorostaan nyrkkeilysäkiksi. Pikkupoikaa kopeloivasta kädestä murrettaisiin jokainen luu. Sillon olisi oikean ja väärän ero täysin selvä.

Sitä tietoa ei hälventäisi känni tai huono päivä töissä. Kun rikkoo lakia, joutuu maksamaan. Valittettavasti usein uhri maksaa loppuelämänsä roiston jatkaessa elämäänsä. Tässä maassa on tuhansia naisia ja lapsia, jotka kantavat ruumiissaan ja mielessään arpia, joita ei saa koskaan pyyhittyä pois. Mutta toipumisprosessia ei helpota yhtään yhteiskunta, jonka mielestä naiseen ja lapseen kajoaminen ei ole kovinkaan vakava asia. Eihän siitä saa edes ehdotonta.

Onko kenelläkään hyvän ninjamestarin numeroa?